MUSIIKKITERAPIAN LÄHESTYMISTAVAT

Terapiassa käytettäviä menetelmiä valittaessa otetaan huomioon asiakkaan toimintataso, kiinnostuksen kohteet ja terapian tavoitteet. Toiminnan tulee olla kuntoutuksen tavoitteita tukevaa, asiakasta motivoivaa ja sopivan haastavaa. Terapian seurannassa arvioidaan tavoitteiden saavuttamista ja tarkistetaan myös menetelmien valintaa. Musiikkiterapian päämenetelmiä ovat soittaminen, laulaminen ja musiikin kuuntelu. Lisäksi käytössämme on useita erityismenetelmiä. Musiikkiterapiassa pääpaino on musiikillisessa vuorovaikutuksessa, mutta tilanteessa voidaan käyttää tukena myös kuvia, viittomia ja muita puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiomenetelmiä. Lapsen valmiuksien ja tarpeiden mukaan voidaan esiin nousevia teemoja ja tunteita käsitellä myös sanallisesti sekä piirtäen, liikkuen tai leikkien.

Soittaminen eri soittimilla on musiikkiterapian perusmenetelmiä. Käytössä on monenlaisia rytmi- ja melodiasoittimia, joilla pystyy tuottamaan musiikkia ilman varsinaista soittotaitoakin. Improvisointi tarkoittaa terapiassa vapaata yhdessä soittamista, omien tunnelmien ilmaisemista erilaisten äänien avulla, myös keskustelua soittimia käyttäen. Kommunikointi soittaen antaa itseilmaisumahdollisuuden sekä kokemuksia tasaveroisesta vuorovaikutuksesta lapselle, jonka on vaikea ilmaista itseään puheella. Yhdessä soittaessa etsitään vuorovaikutuksen peruselementtejä: yhteistä sykettä, aloitusta ja lopetusta, jakamista, jäljittelyä ja vuorottelua. Omasta soitosta voi syntyä jopa omia sävellyksiä, joita voidaan tallentaa äänittäen tai nuoteilla/kuvionuoteilla. Soittaessa kehittyvät monenlaiset perusvalmiudet, esimerkiksi hienomotoriikka, rytmitaju ja kuullun hahmottaminen (ks. TMT-menetelmä ja kuvionuottimenetelmä). Erilaisten puhaltimien avulla voidaan kehittää suun alueen motoriikkaa ja hengityskoordinaatiota.

Laulaminen on ihmiselle luontaista toimintaa. Terapiassa se ymmärretään laajasti: kukin laulaa äänellään, tuottaa ääntä omalla tavallaan. Laulaminen tukee oman äänen käyttöä ja hallintaa sekä vahvistaa hengitystä. Keholaulut ja laululeikit tukevat kehonhahmotusta ja rytmin löytämistä.

Terapiassa pyritään monipuolisiin kuuloelämyksiin ja aktiiviseen kuunteluun. Musiikin kuunteluun voidaan yhdistää liikkumista, leikkiä, mielikuvatyöskentelyä, kuvallista työskentelyä ja keskustelua.

TMT-menetelmä perustuu suunnitelmallisesti etenevään musiikilliseen vuorovaikutukseen, jossa terapeutti soittaa pianoa ja asiakas rumpuja, symbaaleja ja yksinkertaisia puhaltimia. Musiikki aktivoi ja motivoi asiakasta yhteistyöhön terapeutin kanssa, yrittämään soittaa erilaisia, vähitellen vaikeutuvia malleja esillä olevilla soittimilla. Sanallisia ohjeita ei anneta, vaan asiakas saa itse oivaltaa ja valita toimintatapansa. Terapeutti havainnoi asiakasta tarkasti ja valitsee sen perusteella käytettävät välineet (esimerkiksi erikoisvalmisteiset rumpukapulat) ja soittomallit. Lapsen terapiassa tavoitteena on tukea lapsen kykyä hahmottaa ympäristöään ja toimia siinä tarkoituksenmukaisella tavalla. Lapsen kehitystä tuetaan mm. seuraavilla osa-alueilla: vuorovaikutus, kehonhahmotus ja vartalonhallinta, hienomotoriset taidot, käden ja silmän yhteistyö, suuntien ja etäisyyksien hahmottaminen, kuullun hahmottaminen sekä tarkkaavaisuuden suuntaaminen. Aikuisen terapiassa tavoitteena on vahvistaa tietoisuutta omasta kehosta ja sen toiminnasta, löytää uusia toiminnallisia mahdollisuuksia tai tukea menetettyjen motoristen taitojen palautumista.

Kuvionuotit on systemaattinen nuotinkirjoitusmenetelmä, jossa soitettavat sävelet ilmaistaan värien ja muotojen avulla. Menetelmää voidaan soveltaa monipuolisesti soittamiseen ja oman musiikin tekemiseen. Kuvionuoteista soittaminen harjaannuttaa mm. sarjallisuuden hahmottamista, nähdyn ja kuullun yhdistämistä sekä kokonaisuuksien ja rakenteiden ymmärtämistä.

Tarinasäveltäminen on lapsen omista ajatuksista, tunteista ja kokemuksista lähtevää luovaa toimintaa. Tarinasäveltämistilanteessa lapsella on mahdollisuus omaan musiikilliseen keksintään vuorovaikutuksessa terapeutin kanssa. Terapeutti kirjoittaa muistiin tilanteessa syntyvän teoksen esimerkiksi kuvionuoteilla. Näin tallennettuihin teoksiin voidaan palata myöhemmin terapiassa, ja lapsi voi halutessaan esittää sävellyksiään myös perheenjäsenille tai muille hänelle tärkeille ihmisille.