PUHETERAPIA: YLEISTÄ

Puheterapia on leikkiä ja toimintaa. Leikki vahvistaa ja jäsentää kielen ymmärtämistä ja puhumista. Leikistä edetään tehtävätyöskentelyyn. Tavoitteena on monipuolinen kielellinen ilmaisu, puhe ja toiminta. Terapiassa käytetään hyväksi lapsen mielenkiinnon kohteita.

Onnistumisen myötä löytyy ilo.

Yrittämisenhalu ja itsetunto vahvistuvat. Pettymyksiä tulee ja niitä voi oppia sietämään. Vaikeitakin asioita voidaan harjoitella. Aikuinen luo tilanteita ja tukee lasta.

Kukaan ei opi keskustelemaan yksin! Perhe ja lähiyhteisöt ovat mukana terapiassa.

Puheen kuuntelu ja ymmärtäminen vaativat, että lapsi pysähtyy kuuntelemaan ja hah-mottaa ympäristön rytmejä, ääniä, sanoja, lauseita, kielen rakenteita ja puheen sisältöjä. Ymmärtäessään puhetta lapsi pystyy tekemään kielellisiä päätelmiä. Näitä asioita harjoitellaan puheterapiassa.

Puhuminen ja keskusteleminen on sitä, että kuuntelee mitä toinen sanoo, pysyy itse samassa aihepiirissä ja pystyy siitä keskustelemaan. Puheterapiassa harjoitellaan

• tapahtumien kertomista
• uusia sanoja ja käsiteitä (esim. ajankäsitteet, syy- ja seuraussuhteet, paikan- ja määränkäsitteet)
• sananlöytämistä (kielellisen erityisvaikeuden erityispiirre)
• lauseiden muodostamista ja korjataan epäselvää puhetta.

Puhe ja kieli ovat lukemisen ja kirjoittamisen perusta. Esikouluikäisen ja sitä vanhemman kielihäiriöisen lapsen puheterapiaan sisältyy aina lukemisen ja kirjoittamisen valmiuksien harjoittelu.

Kertomisen ja ilmaisun apuna voi käyttää kuvia, tukiviittomia, esineitä, eleitä ja toimintaa. Menetelmät voivat olla puhetta tukevia tai korvata sen kokonaan. Menetelmien valinta ja käyttö toteutetaan aina yhdessä lapsen lähiympäristön kanssa.

Kun imeminen, nieleminen ja pureskelu onnistuvat, onnistuu myös syöminen. Näitä taitoja harjoitellaan suun ja kasvojen alueen hieronnan ja täryttämisen sekä suunsisäisen laite-hoidon avulla. Näillä keinoin saadaan myös syljen valuminen kuriin

Puheterapeutti arvioi ja tukee kuntoutumista toiminnallisessa ja kielellisessä vuorovaikutuksessa, kielellisessä kehityksessä, oppimisessa sekä kommunikoinnissa. Puheterapia on osa lääkinnällistä kuntoutusta. Puheterapiaa antaa korkeakoulututkinnon suorittanut laillistettu puheterapeutti. Puheterapeutti vastaa ja raportoi terapian kulusta ja edistymisestä lapsen hoito- ja kuntoutusvastuussa olevalle taholle ja terapian maksavalle taholle.

Keskeisiä kuntoutettavia osa-alueita ovat vuorovaikutus, kielen ja puheen ymmärtämisen valmiudet, puheilmaisun ja puheen tuoton valmiudet sekä äänenkäytön valmiudet.

Puheterapiaprosessin päämääränä on yksilö, joka selviytyy mahdollisimman omatoimisesti erilaisissa sosiaaliseen vuorovaikutukseen, kommunikointiin ja oppimiseen liittyvissä tilanteissa. Puheterapian keskeisenä lähtökohtana on vuorovaikutussuhde lapsen, perheen ja puheterapeutin välillä. Terapian sisältö ja käytetyt menetelmät valitaan yksilöllisesti riippuen lapsen kehitysiästä, häiriön laadusta ja vaikeusasteesta. Puhe- ja kielihäiriöisellä lapsella on yleensä ongelmia useilla eri alueilla, joten terapiassa on samanaikaisesti kehitettävä ja harjaannutettava eri osa-alueita. Osa-alueet eivät toimi irrallisina, vaan ovat kiinteästi toisiinsa sidoksissa.

Kuntoutuksen painopistealueeksi valitaan alue, jolla ongelmia on eniten tai jonka arvioidaan eniten haittaavan ja jarruttavan muiden alueiden kehittymistä. Toisaalta voidaan kompensoida heikkoja alueita vahvistamalla vahvoja alueita entisestään. Kuntoutettavaksi valitaan kunkin alueen ongelmien taustalla olevat prosessit ja edetään niiden kehitysvaiheiden mukaan lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden. Samanaikaisesti voidaan harjaannuttaa myös ongelma-alueen toimintoja suoraan.

Yksilöterapiatilanteessa lapsi ja terapeutti työskentelevät yleensä kahden erillisessä huoneessa joko terapeutin vastaanotolla, päiväkodissa, koulussa tai lapsen kotona. Tilanteeseen voivat osallistua vanhemmat, avustaja tai muu läheinen ihminen. Joissakin tapauksissa terapia voi myös tapahtua päiväkodin tai koulun ryhmätilanteessa.

Ryhmäterapioita, joissa lapsia voi olla 3-5 ja terapeutteja kaksi, voidaan toteuttaa, mikäli lapsen kuntoutuksesta vastaava työryhmä on arvioinnut ryhmäterapiavaiheen hyödyn. Ryhmäterapia soveltuu useimmiten yksilöterapiavaiheen jälkeen, jolloin opittuja taitoja aletaan harjoitella ryhmässä. Ryhmäterapiassa hyödynnetään lasten välisiä vuorovaikutussuhteita aikuisten jäädessä enemmän taka-alalle.

Puheterapeutti vastaa lapsen/nuoren häiriöön liittyen myös perheen ja lähiympäristön ohjauksesta ja neuvonnasta. Hän toimii yhteistyössä terveydenhuollon, sosiaali- ja koulutoimen sekä muiden kuntoutukseen osallistuvien kanssa. Yhteistyössä lapsen lähiyhteisön kanssa arvioidaan lapsen kielellinen selviytyminen arjessa ja valitaan lasta helpottavat kommunikointikeinot, huomioiden sekä ymmärtämisen että tuottamisen ongelmat ja lapsen vuorovaikutustaidot. Puhetta tukevia ja/tai korvaavia keinoja (viittomat, kuvat, puhelaitteet jne.) voidaan käyttää kuntoutumisen osana tai apuvälineenä. Joidenkin lasten kohdalla puhetta korvaavien keinojen opettaminen ja käyttöönotto voivat olla kuntoutuksen keskeinen sisältö ja tavoite. Lähiyhteisöä opetetaan ja harjaannutetaan keinojen käyttämisessä ja arvioidaan yhdessä toteutumista ja etenemistä.