TOIMINTATERAPIA: YLEISTÄ

Toimintaterapia on kuntoutusta, joka perustuu toimintaterapeutin, kuntoutujan ja hänen lähiympäristönsä väliseen yhteistyöhön, sekä toiminnan terapeuttiseen käyttöön. Yksilöllisten tavoitteiden perusteella valitaan ne kuntoutuksen menetelmät, joiden tarkoituksena on kuntoutujan toimintakyvyn vahvistaminen ja/tai ylläpitäminen.

Toimintaterapiassa kuntoutujalle luodaan motivoiva tilanne tietojen ja taitojen kehittämiselle sekä oppimiselle. Näiden taitojen avulla edistetään kuntoutujan omatoimisuutta hänen normaalissa ympäristössään vamman tai sairauden aiheuttamista rajoituksista huolimatta.

Toimintaterapia perustuu seuraaviin käsityksiin

• Tavoitteellinen toiminta on perusta kehitykselle ja oppimiselle.
• Toiminta saa aikaan sisäistä tyydytystä.
• Lapsella on kyky hakeutua kehitystä tukeviin toimintoihin.
• Tavoitteellinen toiminta edustaa arkeen, esim. leikkiin, vapaa-aikaan, koulunkäyntiin ja työhön, liittyviä toimintoja.
• Toiminnan avulla voidaan kehittää sensorisia, motorisia, hahmotuksellisia, kognitiivisia ja emotionaalisia valmiuksia.
• Osallistuessaan toimintoihin kuntoutuja saa tietoa suorituskyvystään ja rajoituksistaan.
• Toiminnan kautta kuntoutuja saa ympäristöstään palautetta, joka lisää hänen vuorovaikutustaitojaan ja ohjaa kehitystä.
• Kaiken perustana on toimiva vuorovaikutussuhde kuntoutujan, terapeutin ja lähiympäristön kesken.

Toimintaterapiassa menetelmät ovat ohjatut leikki-, peli- ja toimintatilanteet sekä päivittäisten toimintojen harjoittaminen. Lisäksi toimintaterapiassa hyödynnetään eri kehitysteorioita ja kuntoutusmenetelmiä, jotka perustuvat mm. Ayerisin sensorisen integraation (SI) lähestymistapaan ja Bobathien (NDT) menetelmään. Valmiudet em. terapiamenetelmien käyttöön riippuvat toimintaterapeutin lisäkoulutuksesta.

• toimintaterapia-arviot
• yksilö-, pari- ja ryhmäkuntoutus
• asiantuntijapalvelut

Toimintaterapeutit

Vastaanotot